sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Auringon Talossa

Haleakalā = Auringon Talo


Haleakalan kilpitulivuori on yksi Mauin "pakollisista" nähtävyyksistä, ja oli jo ennen matkaa selvää että ajamme sen huipulle maisemia ihailemaan. Mukavuudenhaluisten matkailijoiden onneksi tulivuorella vierailusta on tehty mahdollisimman helppoa, sillä autolla pääsee aivan sen huipulle asti, ja matkan varrelta löytyy kaksi vierailijakeskusta ja esimerkiksi wc-tilat. Huipulle kiemurteleva, paikoitellen todella jyrkkä autotie on kapea, mutta päällystetty. Tulivuoren huippu on 3055 metrin korkeudessa, ja pääosin pilvien yläpuolella.



Haleakala on pinta-alaltaan massiivinen, sillä noin 75% Mauin saaresta sijaitsee sen maaperällä, ja loput 25% saaren pinta-alasta on toisen tulivuoren, Mauna Kahalawain maaperää. Huipulta avautuvat upeat maisemat saaren länsipuolen yli, mutta palkitsevimmat ovat maisemat itse tulivuoren kraateriin.



Vaellus on suosittu aktiviteetti Haleakalalla, ja vaellusreittien vaativuus ja pituus vaihtelee lyhyistä pyrähdyksistä useamman päivän vaelluksiin. Ohut ilmanala ja vaihtuvat sääolosuhteet tekevät vaelluksista normaalia haastavamman. Jos vaellus Haleakalalla kiinnostaa, kansallispuiston sivuilla on informatiivinen video vaellukseen valmistautumisesta.


Moni matkailija suuntaa Haleakalalle aamuhämärissä auringonnousua ihastelemaan, mutta aamupäivä on vierailijamääriltään rauhallisempi, ja sääolosuhteiltaan usein vielä hyvä. Iltapäivisin pilvet alkavat kerääntymään huipun ympärille, jolloin näkyvyys saattaa olla vain joitain metrejä eteenpäin. Pilvisenä päivänä ylös ei kannata lähteä ollenkaan, vaan odottaa selkeämpää säätä. Itse jouduimme ajamaan huipulle kahtena eri aamupäivänä, sillä ensimmäisenä päivänä sää vaikutti aluksi kohtalaiselta, mutta huononi nopeasti. Ei ollut mukava hytistä pilven sisällä räntäsateessa shortseissa ja t-paidassa. Ole siis fiksumpi: ennakoi sää, ja pukeudu sen mukaisesti. Huipulla on aina kylmä.


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Mauin kohokohdat

Tämä vuosi alkoi leppoisasti Mauilla, yhdellä Havaijin kahdeksasta pääsaaresta.
Väiteltävää on, oliko fiksua lähteä niin kauas yhden viikon takia, mutta viikossa ehti tutustua yhteen saareen riittävän hyvin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme käyneet toisellakin saarella.



Ensivaikutelma Havaijista oli jännittävä sekoitus amerikkalaisuutta sekä tyynenmeren vaikutteita.
Niin kauas mantereelta lentäessä olin osittain unohtanut olevani edelleen amerikassa. 
Eniten amerikkalaisuus näkyi ruoka- ja tapakultuurissa. Mauilla sai halutessaan syödä hyvinkin amerikkalaisesti, tai maistella paikallisia tyynenmeren/aasian fuusioita, kuten kuuluisaa pokea.



Mauin valttikortti on ehdottomasti sen monipuolinen luonto. Saari jakautuu kuuteen erilaiseen ilmastovyöhykkeeseen, joten kasvillisuus vaihtelee kuivasta ja karusta rehevään sademetsään.



Tarpeeksi korkealle mentäessä maisemat muuttuvat hyvinkin jylhäksi. Haleakalan tulivuoren huippu on yli kolmen kilometrin korkeudessa, pilvien yläpuolella.



Mukava bonus on tietenkin saaren kauniit hiekkarannat. Vedenalainen elämä on kuulemma hyvin monipuolista, ja erilaisia vesiaktiviteetteja voi harrastaa helposti. Vaikka oli korkeasesonki, syrjäisemmillä rannoilla resortien ulkopuolella sai parhaillaan olla aivan omassa seurassaan.



Vaikka Maui ei ehkä pääsekään omien lempikohteiden kärkeen, on siinä ainesta moneksi.